Liivin kiilapalat kiinnitettiin liiviin ompelemalla ensin reunat kummaltakin puolelta. Liivikappaleesta oli kiilan paikka jätetty leikkausvaiheessa hieman vajaaksi, jotta kiilan kiinnittäminen sujuisi mukavammin ja lopputulos olisi siistimpi. Kärjen ompeleminen oli kyllä erittäin haastavaa. Sitä pystyi etenemään niin pienen matkan kerrallaan, että oli vaikea arvioida, miltä lopputulos oikealta puolelta näyttää. Lisäksi oli paine, että ommel pitäisi saada heti ensimmäisellä kerralla onnistumaan. Koska kiilan paikkaa avattiin saksilla sitä mukaa kun ompelu eteni, ei ihan kärkiosassa ollut huolittelua ollenkaan. Ilman huolittelua on tietysti se vaara, että kangas lähtee purkautumaan. Tässä kohtaa ajatus oli, että koska kangasta leikataan vain vähän kerrallaan ja sitä ommellaan koko ajan samalla, vältytään kankaan purkautumiselta. Mutta jos ommel menisi jotenkin pieleen, sitä olisi lähes mahdotonta alkaa purkamaan, koska koko kangas saattaisi purkautua samalla. Koko kangas on ehkä vähän liioittelua, mutta niin on käynyt kaikissa painajaisunissa!
Ami kiinnittää kiilan kärkeä. Onkohan vähän liikaa vauhtia kun kädestä ei erota kuin vauhtiviivat? Rauhallisesti vaan... Hiljaa hyvä tulee.
 |
| Ami vauhdissa! |
 |
| Pienet pistot syntyvät pikkuhiljaa... |
Viimeistä kiilapalaa ommellessani tein niin, että harsin palasen ensin kiinni. Vasta sen jälkeen ompelin kiinni pienillä jälkipistoilla. Oli huomattavasti helpompaa ommella pieniä pistoja, kun oli saanut kiinnitettyä palasen edes jotenkuten kankaaseen kiinni. Myös lopputuloksen arvioiminen oli helpompaa kun se oli osittain jo näkyvillä. Kunpa olisin tehnyt tämän heti ensimmäisestä palasesta lähtien!
 |
| Harsinpistot kiilapalan kärjessä. |
 |
| Jälkipistoilla harsitun kohdan yli. |
Kun palanen oli nurjalta puolelta ommeltu kiinni, piti tarkistaa oikealta puolelta, miltä lopputulos näyttää. Vaikka olin ensin harsinut palan ja vasta sitten tehnyt pienet pistot, oli etupuolella huomattavissa "kinnausta" jossain kohtaa ja löysyyttä jossain toisessa kohtaa. Poistin ratkojalla niitä pistoja, jotka vetivät kangasta ryppyyn ja ompelin kärjen oikealta puolelta kankaan omalla, punaisella villalangalla. Nämä pienet pistot siistivät kärjen kaaren eivätkä kuitenkaan näy kauempaa katsottuna, sillä ne ovat luonnollisesti samaa väriä kuin itse kangas.
 |
| Viimeistely villalangalla. |
Kun ompeluosuus tuli valmiiksi, silitin kiilan varovasti. Lopputulos lienee ihan kohtuullinen. Jälki ei nyt ole ihan yhtä siistiä kuin tehdasvalmisteinen tuote, mutta kaipa käsityön jälki saa vähän näkyäkin ja valmiissa lopputuotoksessa kovin pieniin yksityiskohtiin tuskin tulee kiinnitettyä huomiota.
 |
| Kiila silitettynä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti