Liivin saumojen ompelua

Liivin saumojen ompelu aloitettiin takasaumasta. Yksi liivin kauneimmista yksityiskohdista on mielestäni juurikin tämä takaosa, joka on suunniteltu niin, että kankaan raidoitus muodostaa v-mallisen kuvion taakse. Hoikentava vaikutus! Vyötärö saadaan näyttämään kapealta, ja läppäkörttien eli takana olevien pyöreiden lerpukkeiden avulla luodaan illuusio leveästä takamuksesta. Leveä perä kun tarkoitti hyvin toimeentulevaa perhettä! Tämä viesti tuskin enää tänä päivänä ketään saavuttaa ja päinvastoin sitä ajattelisi, että pikemminkin pyrkisi hamuilemaan muotoja kaventavia malleja.... No, mutta tulipahan tämäkin päivä eteen että pyrin ihan tarpeeksi pyöreitä muotojani korostamaan. Elämä on niin ihmeellistä! Ja miksei niitä muotoja toisaalta korostaisi, onhan ne rakkaudella hankittu!

Mutta siis tosiaan takasauma ommeltiin kiinni ensimmäisenä. Tässä piti olla erityisen tarkkana siinä, että kuviot tulevat millilleen kohdakkain. Ompelussa käytettiin jälkipistoa, missä neulalla "veivataan" edestakaisin. Samaa pistoa kiilapalojen kiinnittämisessä ja käytetään muidenkin saumojen ompelussa.

Läppäkörttien juureen piti leikata pieni vekki eli aukileikkaus. Sen avulla läpän pyöreä reuna saadaan käännettyä sisäänpäin. Aukileikkaus piti huolitella tiheillä pistoilla, jotta kangas ei lähde purkautumaan.

Takakappaleet oikeat puolet vastakkain aseteltuna ja kohdistettuna.

Jälkipisto

 

 

 

 

Ommelta

Aukileikkaus tehtiin läppäkörtin nurkkaan.

Aukileikkaus ulottui melkein ompeleeseen asti.

Aukileikkaus huoliteltuna huolellisesti.

Nyt liivi näyttää jo ihan itseltään, kun kaikki saumat on ommeltu kiinni! 

Liivi nurjalta puolelta.

Liivi oikealta puolelta.

Vuorin kiinnittäminen aloitetaan läppäkörteistä. Jotta läpykät saadaan kauniisti käännettyä, pitää niiden saumavaraan harsia lanka, jonka avulla reuna saadaan käännettyä ja rypytettyä halutulla tavalla. Vuorin kiinnittäminen on helpompaa kun reuna on käännetty ja silitetty, jolloin se ei puske ulos vääristä kohdista. Reunan kääntämiseen käytetään apuna pahvia, jonka ympärille reuna pingotetaan ja sitten silitetään malliinsa. Siitä jatkamme huomenna maanantaina kurssilla.

Reunaa harsitaan....

... ja kokeillaan vähän, miten se kääntyisi...

... ja miten se rypyttyisi.

Myös vuorikankaan kappaleet on ommeltu yhteen ja läppäkörttien reunoihin harsittu kiristyslanka.

Vuorikangaskin näyttää jo vähän liiviltä!

Ja TÄSSÄ, OI TÄSSÄ on sitä ihanaa hamekangasta! Rakas, ihana isoäitini Leila-mummi on varannut itselleen kangaspuut kansalaisopistolta ja kutoo meille siellä hamekangasta. Mummi on niin taitava. Kangas on erittäin hienoa ja laadukasta. Iso urakka mummilla on, sillä kangasta tarvitaan kahteen pukuun yhteensä seitsemän metriä! Siihen kuluu tunteja, päiviä ja viikkoja. Mutta se, että mummi lupautui meille kankaan kutomaan, oli korvaamaton apu.

Hamekangasta tulossa.