keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pukuprojektin aloittaminen


Savonlinnassa työasussa töihin menossa.

Olen ilmoittautunut Salon kansalaisopiston kansallispukukurssille tekemään Uskelan naisen kansallispukua. Hinku valmistaa kansallispuku syntyi monen asian summana. Olen kahtena kesänä ollut Savonlinnan oopperajuhlilla töissä paikannäyttäjänä, ja näin ollen päässyt pukeutumaan kansallispukuun (=työasuun) viikon ajan joka ilta näytökseen. Olen saanut kansallispuvun lainaksi tuttavalta ja vaikka varmasti jatkossakin puvun lainaaminen olisi ollut mahdollista, syntyi ajatus, että oma puku olisi vielä mukavampaa pukea ylle tuollaiseen tilaisuuteen. Lisäksi oopperajuhlilla on päässyt näkemään monia erilaisia kansallispukuja, koska harvemmin kahdella paikannäyttäjällä on samanlainen puku. Mikä upea oma maailmansa tämä kansallispukumaailma onkaan! Niin kuin minkä tahansa asukokonaisuuden suhteen, myös kansallispukujen suhteen silmä kehittyy ja sitä oppii erottamaan, että minkälaiset yksityiskohdat omaa silmää miellyttävät. 

Uskelan kansallispuku valikoitui pääasiassa sen vuoksi, että se on oman kotikylän puku, mutta myös siitä syystä, että se on mielestäni erittäin kaunis puku. Sen värimaailma on mielestäni kaunis ja lämmin, ja puvun eri osat sisältävät jopa moderneja yksityiskohtia, jotka tekevät siitä erittäin mielenkiintoisen.

Uskelan puku on kansallispukuna melko uusi. Se on valmistunut vuonna 2003 ja suunniteltu arkistoihin tallennettujen tietojen ja museokokoelmien perusteella. Mielenkiintoa Uskelan puvun valmistamiseen lisää myös se, että ihan joka tytöltä ei Uskelan pukua kaapista löydy!

Kurssi alkaa
Uskelan puku: liivikokonaisuus

Kansalaisopiston kurssi alkoi maanantaina 8. syyskuuta. Olimme tätä ennen käyneet käsityökaupassa kyselemässä etukäteen, miten kankaita on saatavilla ja vähän hintatietoja. Tilanne ei näytä kovin lupaavalta. Paitakankaita ei tunnu olevan saatavilla. Samoin hameen kutomiseen tarvittavaa punaista lankaa ei ole tavaran toimittajilla. Jätimme yhteystietomme kauppaan ja odottelemme lisätietoja. Myyjätär lupasi selvittää, mistä puuttuvia tarvikkeita saadaan ja jos niitä ei saada, mistä saadaan korvaavia tarvikkeita. 

Yksi onnenpotkukin meitä kuitenkin kohtasi! Nimittäin liivikangasta, jota ei missään tehtaassa valmisteta, vaan pitäisi itse kutoa tai joltain kutojalta tilata, sattuikin olemaan käsityöliikkeessä myynnissä. Kaupassa oli kangasta reilu kaksi metriä, eli kahteen liiviin tarvittava määrä. Ostimme tätini Amin kanssa kankaan äkkiä pois, ettemme vain jäisi ilman. Ainoastaan hinta sai meidät hieman haukkomaan henkeä ja pohtimaan, olemmeko ihan täysjärkisiä kun olemme tällaiseen projektiin ilmoittautuneet.... Kangas maksoi nimittäin 230€/m. Noh, puku on sijoitus ja toivottavasti kestää käyttöä monen sukupolven ajan, joten se tulee olemaan hyvä hankinta. Näin me ainakin toisiamme lohduttelimme.
Uskelan puku: röijykokonaisuus

Ensimmäisellä kurssikerralla kurssilaiset esittelivät omia projektejaan ja kävi ilmi, että minä ja Ami olemme ainoat Uskelan puvun tekijät! Jotkut muokkaavat tai täydentävät olemassaolevia pukujaan, jotkut aloittivat meidän tavoin kokonaan uuden puvun tekemistä. Muutama ompelee Halikon puvun, joku yksittäinen pukukin oli vähän kauempaa alkuperää. Ensimmäisellä kerralla pääsimme sen verran työn alkuun, että piirsimme liivin kaavat ja alamme seuraavaksi valmistaa liivin koeversiota puuvillakankaasta. Koeversio on hyvä valmistaa ensinnäkin siksi, että varsinainen villakangas on sen verran arvokasta, että sen kanssa ei kannata turhaa mokailla. Toiseksi liivin on oltava hyvin istuva, ja siksi on hyvä kokeilla minkälainen liivi kaavoista tulee ja vielä on mahdollisuus tehdä muutoksia, jos tarvitsee.

Kuvat Uskelan puvusta teoksesta Uskelan naisen kansallispuku. Salo-Uskelan Seura ry.