Ylispaita - rannekkeen nirkkoreunaa

Nyt on kansallispukuprojektissa siirrytty seuraavaan vaatekappaleeseen. Luulimme jo liivin olevan ihan valmis, mutta kävikin ilmi, erään sattumalta löytyneen kuvan perusteella, että näin olekaan. Meillä oli kummallakin liivin läppäkörtit kiinnitetty taakse niin, että takakappaleen pyöreät läpät ovat päällä. Löytämämme kuvan perusteella läppien pitäisi olla alla ja etukappaleiden läppien päällä.... Voi apua. Pitää siis vielä kerran psyykata itsensä liivi-moodiin ja tarttua hirveä sarvista: puristaa itsestä vimma viimeistelyyn, vaikka ajatukset ovat jo seuraavassa vaatekappaleessa... Kuulostaa pieneltä yksityiskohdalta, eikä yksityiskohtaan ulkopuolinen varmaan osaisi kiinnittää huomiota, mutta itseä tietysti häiritsee, kun tietää, ettei sen pitäisi olla näin. Ja kyllä se oikea lopputulos on siistimmän näköinen. Liivi kuitenkin tällä hetkellä on vaatekaapissa puun päällä, saa nähdä mikä on se päivä, kun kaivan sen sieltä esiin ja teen työn loppuun. Virallinen deadline taitaa olla joskus huhtikuussa, jolloin on kansalaisopiston kevätnäyttely ja tekeleet pitäisi kiikuttaa sinne näytille. Sinne ei kehtaa keskeneräistä viedä!

Mutta nyt olemme siis siirtyneet väsäämään ylispaitaa - paitaa, jota käytetään liivin alla. Se on lyhyt, melko suoralinjainen paita, missä huomio kiinnittyy runsaisiin pussihihoihin ja hihojen suita koristavaan nirkkoreunaan. Paidan ompelu aloitettiin nimenomaan tästä nirkkoreunasta.

Ensin kankaanpalasta irroitettiin viisi lankaa.
 

Sitten "vapaaksi" jääneitä lankoja alettiin ommella yhteen. Ensin toinen reuna: neljän langan ympäri ja yhteen.

Sitten toinen reuna: samojen neljän langan ympäri ja yhteen. Kankaaseen muodostuu pylväskuvio. Tämä taisi olla sitä reikäommelta, jos en ihan väärin ymmärtänyt.

Pylväiden alapuolelle kirjailtiin pienillä pistoilla siksak-kuvio.

Ami mittailee siksakin muotoa, kuvion kärjet sivusuunnassa 0,8cm päässä toisistaan ja pystysuunnassa 0,6cm etäisyydellä toisistaan.

Tästä se lähtee!

Kirjokuviota ei aloitettu heti reunasta, vaan jätettiin tilaa napinlävelle, joka tehdään myöhemmin.

Siksakin valmistuttua taitettiin kangas kaksinkerroin niin, että pylväät "menivät puoliksi". Kangas kiinnitettiin ensin ompelemalla jokaisen nirkon (eli pylvään) välistä. Tämän jälkeen ommeltiin vielä jälkipistoin sekä siksakin ylä- että alapuolelta.

Tässä se olisi, valmis nirkkoreuna. Ja kaikki nämä vaiheet tehtiin tietysti kahteen kertaan, kun hihoja on kaksi! Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tätä oli tosi kiva tehdä. Silti en voinut välttyä ajattelemasta, että MIKSI tämän(kin) pitää olla niin vaikeaksi tehty. Siis tämä sentin mittainen yksityiskohta, valkoisella langalla valkoiselle kankaalle ommeltu, vei tolkuttoman määrän työtunteja ja lopputulos ei ole mitenkään erityisen vaikuttava. Tarkoitan, että lopputuloksesta ei näe eikä pysty päättelemään, kuinka monia eri vaiheita työ sisälsi ja kuinka paljon tunteja pieneen värkkäämiseen kului. Ehkä olen nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelun aivopesemä, kun päässäni syntyy ajatus, että "mitä enemmän näen vaivaa, sitä vaikuttavampi pitäisi olla lopputulos". Kansallispukua ommellessa voisi heittää hyvästit näille ajatuksille. Parasta olisi, jos kykenisi heittäytymään kokonaan eri vuosisadalle ja lakata kyselemästä "miksi?". Varmaankaan kansanpukujen ompelijat, sen ajan naiset, eivät olleet tietoisia siitä, että aika on arvokasta ja kulutetulle ajalle pitää saada vastinetta. Uskon, että heidän työnsä onnistumiselle ja lopputuloksen arvostukselle löytyi jotkut ihan toiset kriteerit.

Nyörin reiät ja viimeistelyä...

Nyt on työskentelyssä ehditty niin pitkälle, että jäljellä ei ole enää kuin nyörin reikien tekeminen ja vuorin takakappaleen kiinnittäminen körtteihin. 

Nyörin reiät puhkaistiin sukkapuikolla. Ihan kauhea tunne puhkoa kaunis kangas, se tuntui niin väärältä! Vähän siihen tarvittiin voimaa ja tietysti varovaisuutta, koska ajatus oli, että kankaan langat eivät katkeaisi puikon mennessä kankaan läpi. Puhkaisun jälkeen aloitettiin ompelu, neula kulki aina reiästä poispäin ja lanka piti kiristää tiukaksi. Jouduin käyttämään sukkapuikkoa reiässä usein pistojen välissä, koska kangas palautui aika helposti ja pelkäsin, ettei reiästä tule tarpeeksi iso muuten. 

Puikko läpi kankaasta...

Hyvin menee, Ami. Rohkeesti vaan!

Reiät valmiit nyörin pujotusta varten.

Kun etupuoli oli valmis, siirryin vuorin takakappaleen alaliepeen kiinnittämiseen. Reuna ommeltiin pykäpistoin, kuten olkasaumatkin.

Takakappaleen alareuna kiinnitetty körtteihin.

Sauman ompelua.

Sauma ommeltu. Kuvaa katsottava ylösalaisin.

Liivi on nyt prässäystä vaille valmis! Taitaa olla juhlan aika. Ensimmäinen etappi kansallispuku-urakassa takana. Jäljellä vielä pari paitaa, hame, röijy, essu.... Seuraavaksi käymme paidan kimppuun. Ja kuvat valmiista liivistä julkaisen myöhemmin! 

Vuorin kiinnittäminen päälikankaaseen

Nyt on joululomasta selvitty ja kansallispukukurssi saatu hyvin käyntiin. Työt ovat edenneet (vähän vähemmän) joululoman sekä (enemmän) tammikuun aikana ja liivi alkaa pikkuhiljaa olla valmis. Tässä raportointia siitä, miten vuorin kiinnittäminen päälikankaaseen sujui.

Vuorin kiinnittäminen aloitettiin helmasta, läppäkörttien juuresta. Kumpikin kappale oli ensin silitetty ja alustavasti mitoitettu samankokoisiksi ja päällekkäin. Toinen helma kiinnittyi ihan kauniisti ja kiilapalat osuivat samaan kohtaan. Jostain syystä toinen puoli oli venahtanut vähän pidemmäksi kuin toinen, jolloin kappaleet olivat eri mittaiset eivätkä kiilatkaan osuuneet saumalleen samaan kohtaan. Minun piti ommella toista kiilapalaa siis vähän pienemmäksi, jotta sain kappaleet saman kokoisiksi. 

Kappaleiden kiinnittäminen yhteen oli helman osalta melkoisen haastava. Liivin edessä olevat läpykkeet oli erittäin vaikea ommella, sillä niissä oli kaarevaa pintaa ja mutkaa. Lisäksi läpykkeen tyvi oli vaikea paikka sen vuoksi, että villakangasta piti leikata auki ja kääntää - ja sitten kiinnittää ensin se pienin pistoin - jonka jälkeen vasta pystyi kiinnittämään vuorin siihen. Kääntäminen ei vaan ollut mitenkään helppo homma, koska kangas luisui koko ajan käsistä ja mitä useammin joutui otetta korjaamaan, sitä enemmän kankaan löyhä kudonta löystyi ja kangas purkautui. Oli kyse niin pienestä taitoksesta, että nuppineuloista ei olisi ollut mitään hyötyä. Sain kummankin puolen kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin käännettyä ja lopputulos kelpaa. 

Vuori silitettynä ja valmiina kiinnitettäväksi.

Vuorikangas koostui kahdesta etukappaleesta ja yhdestä takakappaleesta.

Päälikankaassa takakappalekin koostui kahdesta osasta.

Kun olin helman osuudelta kappaleet kiinnittänyt, ajattelin että huh, vaikein osuus on nyt takana. Olin väärässä..... Tämän jälkeen piti ensin kohdistaa liivin etureunat ja varmistaa, että sekä olkaimet että etuläpykkeet ovat saman kokoiset ja tarkistaa, että kuvio liivin ollessa päällä jatkuisi edes jotenkin luontevasti puolelta toiselle. Tässä kohtaa jouduin tekemään kompromissin ja tinkimään kuvion jatkuvuudesta, sillä näin, että etukappaleiden symmetrisyys olisi tärkeämpää. Meinasi nimittäin käydä niin, että toinen etuliepuke olisi ollut merkittävästi toista leveämpi, mikä olisi varmasti näkynyt valmiissa tuotoksessa. 

 

Vuori kiinnitettiin etupistoin.

Sama etupuolelta.

Jouduin kiinnittämään ja purkamaan nuppineulat uudelleen ja uudelleen monta kertaa sen vuoksi, että vuorikangas ei meinannut istua toiselta puolelta ollenkaan päälikankaaseen. Joko vuorikankaasta ei riittänyt saumavaraa tai sitten villakangas oli rypyssä vuorin alla. Vaadittiin aika pitkämielisiä hermoja, että viimein onnistuin saamaan kappaleet päällekkäin niin, ettei mistään uupunut kangasta eikä missään ollut sitä myöskään liikaa! Ihmettelen suuresti, että miten saattoi olla mahdollista, että tämä vaihe oli niin haastava, kun piti olla päivänselvää että palaset ovat toisiinsa yhteensopivat - olinhan kokeillutkin liiviä nuppineuloin kiinnitettynä pariin otteeseen! Ilmeisesti olin ommellut helman toiselta puolelta vähän vinoon, mikä sitten kertautui kainalo- ja olkapään saumoissa....

Kun vuori oli kauttaaltaan kiinnitetty villakankaaseen, oli olkasaumojen vuoro. Saumasta avattiin saumavarat ja ensin ommeltiin päälikankaan kappaleet yhteen. Tämän jälkeen saumavarat käännettiin uudelleen sisäänpäin ja vuorikangas käännettiin päälle. Se ommeltiin yhteen kankaan päältä pykäpistoin.

Olkapään sauma ommeltiin pykäpistoin.

Lähikuvassa.

Vuorin kiinnittäminen oli loppujen lopuksi isoin urakka liivissä! Laskeskelin, että minulla meni karkeasti arvioituna 10-15 tuntia siihen aikaa. Sen lisäksi, että se oli äärimmäisen vaikeaa ajoittain, se oli paljon aikaa vievämpää kuin olin ajatellut. Arvioin etukäteen, että selviän hommasta muutamasta tunnista. Ja varmaan ompeluun se aika olisi riittänytkin, mutta en osannut ottaa huomioon kuinka kauan kappaleiden suostuttelu sopimaan yhteen vei aikaa. Sen vuoksi liivi ei valmistunut jouluksi, vaikka alkuperäinen (varovainen) toive sellainen olikin.