Liivin ompelu

Aloitimme kansallispuvun ompelemisen liivin ompelusta. Liivi ei todellakaan ole helpoin ommeltava osa kansallispuvusta, mutta päädyimme kuitenkin siihen, koska muihin osiin tarvittavia kankaita ei ollut kurssin alkaessa saatavilla käsityöliikkeessä. Aloitimme liivin valmistamisen mittauksilla ja kopioimalla kaavat kaavapaperille. Ennen kuin saimme luvan kajota arvokkaaseen liivikankaaseen, piti valmistaa koeversio esimerkiksi lakanakankaasta. Sen avulla pystyttiin katsomaan, kuinka hyvin kaavojen mukainen liivi istuu päällä ja tehdä muutoksia jos tarvetta ilmenee.

Ami piirtää koeversion kaavoja. / IL

Kaunis vihreä lakana tuli tiensä päähän. / IL

Toisella kurssikerralla ompelimme koeversiot valmiiksi ja pääsimme sovittamaan liiviä. Kummallekin alkuperäisten kaavojen mukainen liivi tuntui ihan sopivalta ja sen myötä kävimmekin sitten OIKEIDEN kankaiden kimppuun. Ensin leikattiin pellavainen vuorikangas. 

Kaavat kiinnitetty ohjeiden mukaisesti. / IL

Ami tarkkana. / IL

Amia jännittää! Nyt leikataan. / IL

Hiljaa hyvä tulee. / IL

Vuorikangas leikattiin vähän pienemmillä saumavaroilla kuin päälimmäinen, punainen villakangas. Ihanalta tuntuu laadukas, kunnon pellavakangas. 

Ohjekansiota tarvittiin jo siihen, että kaavat saatiin kiinnitettyä kankaalle oikein. / IL

Takakappaleen kohdistaminen. / IL

Takakappaleiden välinen sauma piti leikata huolellisesti. Tarkoituksena on, että liivikankaan takakappaleet muodostavat v:n muotoisen kuvion taakse. Sen vuoksi takakappaleet piti leikkausvaiheessa kohdistaa niin, että valkoiset pystyraidat kohtaavat toisensa. Tämä takaa sen, että kuvio jatkuu yhtenäisenä kappaleelta toiselle.

Leikkaamisen jälkeen kankaanpalaset huoliteltiin monipistosiksakilla. Seuraavaksi valmistetaan liivin etukappaleen vahvikekangas, joka tulee vuori- ja päälikankaan väliin. Työvaiheita riittää, ennen kuin päästään varsinaisesti mitään kankaan palasia ompelemaan yhteen. 

Keskustelimme kurssilla siitä, että kansallispuku pitäisi ommella käsin (-Neulalla ja langalla?? kuten ystäväni kauhuissaan tarkensi). Juu-u, neulalla ja langalla. Pisto pistolta, koko puku. Ymmärrän tietysti, että kuuluu kansallispuvun luonteeseen, että se on käsin ommeltu eikä koneellisesti. Luohan se tavallaan tietynlaista arvokkuutta vaatteelle, että se on käsin ommeltu. Mutta totta on myös se, mitä opettajamme asiaan totesi: Jos sen ajan naisilla olisi ollut ompelukoneet, kyllä hekin olisivat niitä käyttäneet.