"Viralliseen" liiviin taas ommeltiin pääli- ja vuorikankaan väliin etupuolelle ensin vahvikepala, jotta liivi on jämäkkä päällä ja pysyy hyvin paikoillaan. Vahvikekankaan ompeluun käytettiin pellavalankaa, kuten kansallispuvun ompeluun muutenkin ja kuten on jo "ennen vanhaaan" tehty. Tällä vuosituhannella ostettua neulaa sai kuitenkin käyttää ompeluun, niin tarkkoja säännöt eivät sentään ole!
Vahvikekangas ommeltiin liivin päälikankaaseen kiinni käyttäen tiivistyspistoja. Nämä pistot ovat sellaisia, että ne eivät näy toisella puolella ollenkaan. Epäilys oli suuri kun ompelua aloitimme, mutta pakko myöntää; pistoja ei villakankaan päälipuolelta erota, vaikka ne kulkevat etukappaleen näkyvimmiltä paikoilta!
Kiilat
Kiilat ommeltiin ensin vuorikankaaseen, sitten päälikankaaseen. Vuorikangas on materiaalina aivan ihanaa pellavaa ja sitä oli todella ilo ommella! Pellavalanka kulki hyvin pellavaisessa kankaassa eikä ollut pelkoa, että se takertuisi ja menisi solmuun, kuten vahvikekankaan ompelussa oli.
Kiila piti ensin kiinnittää nuppineuloin toisesta reunasta ja ommella kiinni lähes kärkeen saakka. Sen jälkeen neulattiin ja ommeltiin vastakkainen reuna. Kärjen ompelu itseasiassa jätettiin seuraavalle kurssikerralle, koska siihen tarvitaan jotain erilaista pistoa, mikä opetellaan yhdessä ensi kerralla. Reunat ommeltiin käyttäen jälkipistoa.
Päälikankaan kiila jätettiin jo leikkausvaiheessa vähän lyhyemmäksi kuin kaavan mukaan olisi kuulunut. Sen vuoksi kiilapala ei istu väliin kovin sujuvasti, vaan pullottaa ikävästi. Tämä asia korjaantuu kuitenkin kunhan kärki ommellaan. Kiilaa avataan saksilla ja neulataan sitä mukaa kun ompelu etenee. Näin kiilapala saadaan nätisti kiinnitettyä. Tällöin myöskään kovin herkästi purkautuva villakangas ehdi purkautua, kun se ommellaan kiinni sitä mukaan kun sitä avataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti